Tilallamme asustaa tällä hetkellä noin 60-päinen haikkulauma, johon kuuluu myös siitossonni. Tältä sivulta voit lukea haikkujemme kuulumisia, mutta muista tilamme eläimistä voit lukea lisää täältä.
Janne, Jampe, Jampesteri (vasemmalla). Rakkaalla sonnilla oli monta nimeä! Tilamme ensimmäinen siitossonni, nyt jo edesmennyt musta hurmuri. Janne oli leppoisa iso kötväle, kovasti rapsutusten perään ja myöskin perso herkkupaloille. Laitumella tuli aina luokse kyhnyteltäväksi, antoi istua selässään niin aikuisten kuin lastenkin. Tätä sonnia on todellakin ikävä! <3
Tämä komea, harmaa, vielä nuori herrasmies on laitumen kunkku. Lähestyttäessä tervehtii meitä useimmiten matalasti öristen ja kaulaansa kaarelle taivuttaen. Nuoruuden innolla siitossonnimme villiintyy helposti vasikoiden kanssa temuamaan. Siinä juostaan porukalla pukkilaukkaa ja viskotaan maata sarvilla ilmaan. Uskomattoman ketterästi sitä isokin sonni vaan liikahtaa. Sitä vapauden riemua ja luonnonmukaista elämää! Mitä työntekoon tulee, niin tämä poika hoitaa tonttinsa tunnollisesti ja huolella.
Viekkuli on Zendan ensimmäinen vasikka. Punainen väri, emonsa hyvä runko ja rauhallisuus sekä komeat sarvet. Erinomainen nuori emolehmä.
Ensimmäinen tilalla syntynyt oma vasikka. Perinyt emonsa Vapun pippurisen luonteen, joten alempiarvoiset lauman jäsenet saavat antaa tietä. Tämä punainen emo on kuitenkin nuoruuden villeydestä kesyynnyttyään rauhoittunut ja rakastaa rapsutuksia.
Iitan jälkeläinen, brindle emo, joka laumassa emonsa tavoin antaa muille tilaa. Harvemmin on haastamassa riitaa lauman sisällä.
Punainen Leenu on Lilin tytär, sopusuhtainen ja hieman matalampi – sarvet ohuet ja kauniit kuin Lililläkin. Mainio nuori emolehmä, jolla maito on herkässä.
Liisukan tytär, emonsa tavoin harmaa ja lempeän näköinen raamikas nuori lehmä. Syntyessään Liinu oli poikkeuksellisen kauniin värinen – hopeanharmaa tasainen väri oli upea.
Väriltään keltainen Ilmi oli vuosikertansa viimeinen vasikka. Varmaankin tästä syystä pienenä pahnanpohjimmaiseksi jäänyt lehmä on vanhemmiten hieman ilkikurinen lauman alempiarviosia kohtaan. Pätemisen tarpeestaan huolimatta ihmiselle säyseä ja kiltti.
Monican tytär, kuin emonsa kopio niin ulkonäön kuin luonteenkin suhteen. Etujoukoissa siellä missä tapahtuu. Matildalle on kasvamassa komeat sarvet – emon peruja nekin tällä brindle prinsessalla.
Iita antaa muille tilaa ja seurailee lauman menoa mieluummin hieman sivusta. Hännän tyvestä rapsuttaminen on Iitan mieleen – sitähän voisi kuunnella vaikka koko päivän häntäruoto kaarella.
Vaalea emo, jolla on kokoa niin sarvissa kuin rungossakin. Ilta on sävyisä emo, rauhallisuuden perikuva ja väriltään muista poikkeava.
Musta raamikas emo, joka on Monican bestis. Johtunee siitä, että tulivat Monican kanssa tilalle samalla kyydillä savosta vuosikkaina hiehoina. Jahus on kiltti ja jutustelee usein hiljaisella äänellä.
Johtajalehmä, joka hallitsee ja ottaa tilansa laumassa pelkällä karismallaan. Monica on luonteeltaan rauhallinen, hyväluontoinen ja äärettömän utelias – aina ensimmäisenä siellä missä tapahtuu. Tämä brindle emo omistaa yhdet lauman leveimmistä sarvista.
Ihmiselle kiltti, mutta lauman sisällä kovaluonteinen lehmä. Ei kuitenkaan johtajalehmä, mutta ylhäällä arvoasteikossa. Väriltään Vappu on keltainen.
Tattinen on väriltään punainen, komeat sarvet omaava emo. Pitää tarkasti huolen vasikastaan ja komentaa kovaäänisesti mikäli pikkuinen sattuu olemaan muualla kuin emon luona.
Lempeä Liisukka on Lilin harmaa täyssisko ja lauman vanhimpia emoja. Liisukalla on tapana hiljainen lempeä jutustelu muukimalla. Tämä lempeä, raamikas emo katselee poikima aikana haikeasti muiden jo syntyneitä vasikoita ja hoitaa omansa huolella.
Lili (oikealla) on harmaa, siro ja sopusuhtainen emo, jolla on kauniit sarvet. Lilille ominaista on pitkään kestävä kova ammuminen jos vaikka vasikka on päässyt emoltaan piiloon.
Lauman vanhimpia lehmiä. Väriltään brindle, eli punaruskea mustilla ”raidoilla”. Rauhallinen, kookas ja kiltti. Zenda oli aiemmin johtajalehmä, mutta on joutunut luovuttamaan tittelinsä nuoremmalle. Vanhan lehmän viisaudella mennään rauhallisesti eikä korvaakaan lotkauteta, vaikka muut riehuisivat.